Blogissani vuosien kulussa olen maallikkoajatuksin pyrkinyt pohtimaan ihmisen mielen rakentumista ja varsinkin traumapaineen alla. - Mutta kun olen yhteiskuntatieteilijä koulutukseltani niin en koskaan pysty sivuuttamaan sitä, että ihminen on yhteiskunnallinen olento. Hänellä on myös yhteiskunnallisen vaikuttajan rooli enkä varmasti tiedä milloin tuon roolin oletetaan päättyvän. - En näe ihmistä jonkinlaisen kastelua vaativana kukkasena vaikka pitäähän sitä syödäkin. - En hyväksy ajatusta, että ihminen roolitetaan jossain vaiheessa paitsioon. Tietenkin ihmisen elämään vaikuttaa hänen toimintakykynsä. - Hiljaisuuskilvoittelu on muuta kuin luovuttamista silloin kun se on hengellistä kilvoittelua. - Mutta ihan yhteiskunnallisesti ajatellen 70-vuotias ja sitä vanhempi ihminen on tänään vielä rokkari jos terveys antaa periksi. Hän saattaa joistakin syistä nousta barrikadille tässä viisikymppisten ja sitä nuorempien totalitarismissa. - Eläkeläisen kohdalla haluaisin erottaa kuolleen ja elävän. Eläkeläisyys ei merkitse kuolemaa. Vasta kuollut on kuollut. Jos käytetään käsitettä sielukuollut niin heitä voi olla ikävuosiltaan hyvinkin nuorissa. Tai sielupelureita.