Olen sotilaskoulutukseltani kuten sanottu jääkäri. Kivääri- ja konekiväärimies. Oulun Hiukkavaaran kasvatti mikä monille sanoo aika paljon. Koulutus oli kova. Ei siinä juuri kävelyaskelta otettu. Koulutettiin miehiä etulinjaan. Eivät tämmöiset jääkärit sotaa rakasta. Muistan kuinka Lapin leirillä (terveisiä vieläkin poroille) oli hirmuinen pakkanen. Ruoka jäätyi pakkiin. Täytyi saada teltta pystyyn... monilla alkoi olla äitiä ikävä. Mutta eipä vielä vihollinen ampunut kuulia perseelle. - Itse asiassa kenraalitkaan eivät rakasta sotaa. Jossain muualla muhivat sodan syyt kuin kenraalien päässä. No, ainakin useimmat kentsut ovat tolkullisia. Mitä erityisesti suomalaisiin tulee... Niin, mutta asiaan! - Totta kai olen tiennyt että lähelläni on tapahtunut jotakin hirmuista menneinä aikoina. Se tapahtui Isossakyrössä Napuella 19.2.1714 alkaen klo 13.30. Silloin noin kahdessa tunnissa kaatui 2645 Suomen puolustajaa. Eräässä dokumentissä todetaan, että kaatuneita molemmat taistelevat osapuolet yhteen laskien olisi noin 4500. J. O. Hannula kirjoittaa teoksessaan Napue vuodelta 1929 kuitenkin venäläisille melko pienen tappiolukeman. Minun täytyy yrittää selvittää kaatuneiden yhteismäärä. - Vertailun vuoksi: noin suurin piirtein samassa ajassa Titanic oli uponnut ja vienyt mukanaan 1500 ihmistä kuolemaan. - Nykyään on mahdollista ostaa netistä antikvariaateista kirjoja ja siten posti toi minulle eilen Hannulan kirjan ja sitähän olen ajatuksen kanssa lukenut. Saamani kirja antaa vaikutelman kuin sitä ei olisikaan avattu vuoden 1929 jälkeen... Napue jälkitapahtumineen on aivan valtaisa. Se avautuu eri suuntiin. Siihen liittyy erilaisia aspekteja. Näin siis ihminen pystyy elämässään havahtumaan johonkin kuin puulla päähän lyöden! - Maamme kärkirunoilijoihin kuuluu Suomen kirjallisuuden dosentti, kirjailija ja runoilija Vesa Haapala. Olen tehnyt hänelle esityksen yhdestä aspektista. Se olisi runoelma, joka sisältäisi aikalaisuuden kielen vuodelta 1714 että aikalaisuuden kielen havahtujasta, siis runoilijasta joka tänään 2020 havahtuu Napuen aikaan, kieleen ja mieleen. Vesalla on runoilijan ammatillinen osaaminen tähän kyllä. Hän toki ei ole mikään yllytyssika vaan tekee harkinnallaan ja aikataulullaan mitä tahtoo... itse mietin Napuen aihepiiriä. Parhaillaan en ole siitä kirjoittamassa mutta aion tietysti tutkia Napuen tapahtumia ja kiertelen maisemissa kun se tilanne tulee vastaan.