Kun kirjoitan sosiologina ja opettajana ihmistsunamista ja ilmastonmuutoksesta niin tämä kirjoittamani koskee kaikkia. Kukaan ei sen alta pääse pois. Kohtalomme on elää ihmistsunamin ja ehkä nopeutuvien ilmastollisten muutosten aikaa. Jos olemme menossa kohti voimistuvaa kuudetta sukupuuttoa niin sille emme kaiketi mitään mahda. Haluamme nähdä ihmisen ajan ikuisuutena maan päällä ja niin, että kaiken keskipisteessä on ihminen. Maailma on ihmistä varten. - Näyttäisi kuitenkin siltä, että elonkehä on itseään varten ja että tämä on elon aaltojen planeetta missä elämä nousee ja laskee ja että nyt nousu on päättymässä kuudennen sukupuuton laskuun. Nousee päivä, laskee päivä. - Mutta eläkäämme! Maitomalja elämälle! - Niin. Suhtaudun tieteellisesti siihen mikä koskee meitä kaikkia mutta yhtä tieteellisesti suhtaudun siihen mikä ei koske kaikkia. Olen kiinnostunut dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eikä se todellisuudessa koske kuin hyvin pientä ihmispopulaation osa. Vain harva joutuu elämään sen tragedian kanssa, että on DID-uhri TAI jostain syystä tunnistaa itsessään ilmiön DID piirteet ja haukkoo henkeä ja ihmettelee mistä on ne saanut. Mikä on niiden alkuperä? Traumaattinen amnesia, traumaattinen unohdus, unohduksen sulku kuuluu DID-ilmiön piiriin. Arvioin äkisti, että suurin osa lukijoistani ei elämässään kärsi DID-oireista ja olen onnellinen mikäli arvioni osuu kohdalleen. Olet sitten muuten vain ihminen, joka tahtoo ymmärtää ihmisyyttä marginaalissakin.