Tämä asia aiheuttaa minussa jatkuvaa hermoärsytystä. - Pekka Kuusi vetosi muuhun kuin itseään alentavaan ihmiseen. Hän vetosi ihmisen mahdollisuuksiin. Hän vetosi henkeen ja havahtumiseen. - Vuoden 1982 jälkeen ihminen on paljastanut itsensä yhä enemmän tyydytyksen hakijana. Tyydytykseen on yhä enemmän uusia välineitä ja vekottimia. Ihminen on yhtä kuin aistiensa summa. Olen nimennyt kyllä myös HAVAHTUMISEN AISTIN. Olen sanonut että ihmiskunnan evolutiivisella kärjellä se on ja muilta se puuttuu. Havahtumisen aistiin ei voida ketään opettaa. Ne joilta puuttuu havahtumisen aisti eivät käsitä mitä se tarkoittaa. Heille prioriteetti on aistityydytys. Näköaistin tyydytys, kuuloaistin tyydytys, makuaistin tyydytys, hajuaistin tyydytys, kosketusaistin tyydytys... - Kun havahtumisen aistia vailla oleva ihminen ei elinpiirissään NÄE ihmistsunamia niin siitä ei ole hänelle olemassa. Havahtumisen aisti taas näkee sitä mikä ei ole juuri nyt käsillä. - Yhä uusien välineiden maailma sitoo ja alentaa havahtumattomia ihmisiä. Ei ole mitään havahtuneiden ihmisten ja havahtumattomien ihmisten kumppanuutta. On ratkaiseva ero.