Vuoden 2014 dissosiatiivisen psykoosini jälkeen olen joutunut käsikirjoittamaan elämäni uudelleen. Kokonaan. Se on ollut tietysti myös tunnekokemusten ymmärtämistä uudelleen. Uusien selitysten saamista. Uusia oivalluksia. - Näen kuten näen. Näen elämääni tänään sillä tavoin kuin näen. Ymmärrän mitä amnesia on aiheuttanut. Vaikka siis olen kaiken aikaa varovainen. Siksi silloin traumafilmin käsite. - Mutta on selvää, ettei mikään mahti tässä elämässä pysty muuttamaan uudelleen käsikirjoitettua. Sellaisia elementtejä ei ole näköpiirissä, että ne vakuuttavuudella kumoaisivat sen mitä olen käsikirjoitustyöni kulussa oivaltanut. - Tiettyihin asetelmiin liittyvät tunnekokemukset ovat korvaantuneet toisilla. Sanoisinko, että tunneriippuvuudet ovat korvaantuneet lähinnä ihmettelevällä sisäisellä näkemisellä. - Amnesiaan liittyy huikaisevaa kauhunsekaisuutta, koska ihminen ei ymmärrä miksi hän äkisti sävähtää paniikkiin. - Paniikki on paniikkia mutta on aika hankala teeskennellä paniikkia silloin kun on työstänyt läpi asioita. - Tunteita ei paha kyllä pysty hoputtamaan. Tunnemuutokset tulevat kun ne ovat tullakseen. - Joidenkin haasteena on elää pitkälle elämäänsä jonkin käsikirjoituksen varassa ja sitten tapahtuu jotain niin dramaattista, että se käynnistää tarpeen käsikirjoittaa elämä uudelleen. Se on oman elämän käsittämistä uusista aspekteista. Ehkä erittäin ällistyttävistä aspekteista.