Ketä vaikenemisen kulttuuri suojelee? Kenelle se on eduksi? - Se on tekijälle eduksi. Se voi olla myös eduksi herttaisia todellisuuskuvia elättelevälle ympäristölle mutta se ei ole eduksi uhrille. - Olen kiinnostunut sotatraumoista. Niiden seuraukset psyykkisesti ovat joskus järkyttävän suuria. Mutta vain traumatisoitunut lapsi voi kantaa itsessään ilmiötä DID. Lapsi on kehittymisvaiheissaan ollut hämmästyttävän julmien tekojen kohde ja normaalin kehittymisen sijaan hänelle on kehittynyt eriytyneitä persoonan osia, joita sanotaan sivupersooniksi. Näillä näkymin tila on korjaamaton. Kun kehitystä on perustavanlaatuisesti häiritty niin sitä on. DID-ihminen ei voi olla muuta kuin DID-ihminen. - Oman tilansa syvälliseen tajuamiseen saattaa kulua vuosikymmeniä. Maaliin päästään monien harhapolkujen kautta. - Lapsen suojattomuuden mahdollisuudet on otettava puheeksi yhä painokkaammin vaikka kipeää tekisi. On mahdollista, että sentään jotkut tekojaan mielessään märehtivät jättävät tekonsa tekemättä kun he säikähtävät uhritietoa. Sitä että selviytyäkseen ihmisen on tultava monipersoonaksi. Että syntyy dissosiatiivisia tapahtumia mitkä vajavaistavat ja kuihduttavat uhrin elämää. - Tämän blogin kirjoittaminen on erittäin kivuliasta ja se herättää peikkoja ja pelkotiloja ja siksi on ollut suurpoistoja. Mutta en näe muuta konstia kuin liittyä vaikenemisen kulttuurin rikkojiin.