Niinkin voisi sanoa tästä vuonna 2009 alkaneesta blogista, joka on käynyt läpi monia poistoja. - Ajattelen kaikessa lasten parasta vaikka välillä se oma raato, oma minä pullistautuu esiin jonkin itsekkään aivopierun kanssa. Mutta niin. Isoissa ja pienissä näköaloissa ajattelen lapsia. - Lapsen sosiaalinen ympäristö ei saisi olla tavalla tai toisella traumatisoiva. - On trauma-asetelmia mitkä alkavat kuljettaa epämukavuusalueelle totuuksiinsa jähmettyneitä aikuisia. - On pakko ottaa puheeksi kiusallisia asioita. Lasten parhaaksi. - Lasten parhaaksi sitten isoimmillaan otan puheeksi vuodesta toiseen elonkehän uhkia. Meidänhän täytyisi pitää elonkehä hyvänä kotina nykyisille lapsille ja tuleville lapsille! Ihmistsunami ilmoittaa raakalaismaisen eloonjäämispaniikin tulosta. Kun tiukka paikka tulee niin vahvimmat huolehtivat itsestään ja lapsi jo lähtökohdittain ei kuulu vahvimpiin. Minä pelkään Petojen Aikaa ja uskallan kertoa, että pelkään sitä. Pelkään aikaa, jolloin uudelleen määritellään se kuka on valtiasihminen ja kuka taas on epäihminen. - Peloistahan tämä blogi syntyy. - Havahtuneen ihmisen peloista. - On tragikoomista, että presidenteillä ja valtiailla asemassaan ei ole oikein varaa ilmoittaa, että he pelkäävät. Minä sen pystyn tekemään ja sen teen. - Näen hyvinvoinnin umpisokeuden siellä missä sitä on...