Näin Kaakkois-Aasian tsunamin vuonna 2004 etukäteen. Istuin olohuonetiloissa nojatuolissa ja sitten alkoi tapahtua. Minua ikään kuin vedettiin eteenpäin ja ylöspäin ja säikähdin tätä vetämistä ja kamppailin sitä vastaan. Mutta näin merinäyn ja osasin kytkeä sen kuviin mitä televisiossa näytettiin kun tsunamitiedottaminen käynnistyi. - Niin. Minulla on poikkeavaa kokemustietoa ajasta. En pysty tietämään kuinka yleistä tämä on. - Kokemus oli kyllä järkyttävä, unohtumaton. Senkin kanssa on täytynyt elää. Sitenkin että mitä tapahtuu seuraavaksi. - Koska mainitussa tsunamissa kuoli paljon ihmisiä niin jokaista kaltaistani näkijää painaa taakka siitä, että mitä näkynsä kanssa olisi pitänyt tehdä. Itse olen sillä tavoin vapautunut, että näyssäni oli vain merta ei muuta. Sitä en pystynyt sijoittamaan mihinkään ja tietenkin ajattelin, että se oli jokin mielenterveyteen liittyvä juttu mikä kannattaa kätkeä sisimpäänsä eikä puhua siitä muille. - Täytyy kyllä sanoa, että tuo kokemus on luissa ja ytimissä eikä se ole mihinkään poistunut. - Kuinka vähän me tiedämme? Mitä kaikkea mahtuu todellisuuteen?