Juuri nyt Ylen sivuilla on juttu nuorten huumekuolemien kasvusta. Asia ahdistaa. - Laitoin otsikkoon mukaan sanat osallistaminen ja innostaminen, koska toivoisin, että yhteiskuntamme rakentuisi näiden käsitteiden todeksi tulemisen puitteisiin. - Huumekuolemiin on varmasti monia reittejä. - Yksi on se, että lähtee vain kokeilemaan huumeita. Tilanne pääsee hallinnasta. - Tällä kirjoituksellani en laisinkaan viittaa mihinkään yksittäiseen huumekuolematapaukseen vaan pohdin parilla sanalla asiaa yleisellä tasolla. Nuorten huumekuolemien tietenkin pitäisi mietityttää kaikkia. - Nuoret etsivät elämän tarkoitusta nuoruuden ihottomuudella, kipeästi, viiltävästi. Joidenkin kohdalla tämä todentuu enemmän kuin toisten. - Syntyy sisäisiä tyhjyyden kokemuksia, tyhjyyttä. Huumekauppias on sitten valmis täyttämään tätä tyhjyyttä kemiallisella pika-avulla mikä voi kerta heitolla johtaa tuhoon. - Kaiken kaikkiaan elämme suorituskulttuurissa, täydellisyyskulttuurissa, emme mokakulttuurissa missä virheiden merkitys myönnettäisiin. Jotkut solahtavat oravanpyörään helppoudella ominaisuuksineen, joillakin näitä ominaisuuksia ei oikein ole. - Kun ihmisen sisäiset tekijät ovat miinuksella ja sosiaalisen ympäristön tekijät ovat miinuksella niin suuntanuoli alkaa osoittaa  pakoon minkä huumeet tarjoavat. - Niin nuoria pitäisi osata osallistaa ja innostaa. Se on kaikkien aikuisten tehtävä. - On selvää, että jos huumeita ei ole saatavilla niin niitä ei pysty käyttämään. Jotkut rahoittavat elämänsä tällä kuolemanbisneksellä. He eivät osallista eivätkä innosta vaan he houkuttelevat piittaamattomuudellaan nuoren tuhon tielle.