Taannoin kirjoitin, että eräs elämänsisältöprojektini olisi se, että ryhtyisin antamaan jalkahoitoja naisille. Aluksi vaasalaisille naisille. - Tarkoitan nyt perusterveitä jalkoja. En sellaisia naisten jalkoja, joissa on mätää, puhjenneita rakkoja ja epämääräistä sammalta varpaiden väleissä. Ei! - Pakko tunnustaa, ettei hankkeeni vielä ole edennyt. En edes tiedä missä kohtaa naisen jalkapohjassa sijaitsee mielihyväpiste tai mielihyväpisteitä. On hieman syyllinen olo. - Mutta jotenkin eläkkeelläjäämisen konkretia vyöryi erikoisella tavalla yli kipuineen... - Eläkkeellä saa tietysti tienata tiettyyn rajaa saakka siis työkyvyttömyyseläkkeellä. Aika harva työkyvyttömyyseläkkeellä on täysin työkyvytön! Naisten jalkohoitojen antajana voisin tehdä naisille palveluksen minkä he ansaitsevat. Hyvin pieneen hintaan.