Pientä kertausta niille, jotka tulevat blogiini ensimmäisiä kertoja (kiitos tulemisesta vaikka kamppailen tämän olemassaolon suhteen). - Minulla on ollut selittymättömiä depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireita iät ja ajat. Kehitin erilaisia välttämisen strategioita salatakseni ne. Häpesin, häpesin ja häpesin. Nyt sen voin paljastaa kun olen ollut vuoden eläkkeellä. - Vuonna 2006 kirjoitin LISTA-nimistä romaania, joka julkaistiinkin sähköisessä muodossa Harri Nykäsen ja Jouni Tervon Barrikadi-sivustolla vuonna 2008. Nykyisin sivusto on lakannut ja romaani sen myötä kadonnut. Muuta en muista kuin että se hajosi käsiin vähiinsä esiin nousevien kummallisten olojen takia. Nämä olot löysivät sisältöä käsitteestä transsukupuolisuus. - Sain silloisesta Setan Transtukipisteestä hyvää keskusteluapua noin etäapuna. Minua ei ohjelmoitu mihinkään suuntaan. Kävin pienen dialogin Yhdysvaltojen suuntaan professori Lynn Conwayn kanssa vuonna 2007. Hän on eräs maailman kuuluisimmista transnaisista. - Vuosina 2007-08 kävin TAYSin koko transtutkimusjakson läpi ja se päättyi loppupalaverissa todettuun ahdistukseen mitä olisi pitänyt hoitaa ennen sukupuolen korjaamista. Mutta en edennyt jatkosuunnitelman mukaisesti vaan keskeytin sen. Niin siinä kävi. - Vuonna 2009 kirjoitin kolmen kirjoituksen juttusarjan transsukupuolisuudesta sanomalehti Pohjalaiseen ja sillä oli omat seurauksensa. - Olin keksinyt, että minun muka pitäisi olla jokin transsukupuolisten edunvalvoja ja tämä nousee jo DID-ilmiön perustasta. Vuonna 2010 julkaistiin Sunnuntaisuomalaisen hyvin laajalevikkinen kirjoitus transsukupuolisuudesta. Olin siinä jutussa mukana. Televisioonkin pyydettiin mutta kieltäydyin. - Aika kului. Olin perustanut Aspects & Transpects -blogin vuonna 2009 ja sillä on ollut matkan varrella erilaisia nimiä mutta olen palannut aina alkuperäiseen. Suurpoistoja on tapahtunut. - Vuoden 2013 loppupuolella en ainoastaan kirjoittanut vaan myös automaattikirjoitin. Eräässä meediotilaisuudessa (sellaisissa en ole käynyt aikoihin) yleisön joukossa istunut meedio sanoin, että hän kyllä näkee, että minulla on yhteys henkimaailmaan mutta että ne ovat pilailijahenkiä. Tuon tilaisuuden jälkeen meedionainen hyvin vahvasti halasi minut tapahtumatalon ulkopuolella. - Sen jälkeen melko nopeasti elämäni oli täysin sekaisin. Tapahtui kyllä ilman muuta psykoosiin meno. Mutta tapahtui jotain muutakin mitä ei ehkä koskaan kannata ottaa puheeksi. - Viime vuonna tuli 15 vuotta Kaakkois-Aasian tsunamista. Näin tuon tsunamin etukäteen Suomessa nojatuolissa istuen mutta kuitenkin niin etten pystynyt varoittamaan ketään. Tuo näky ei ole unohtunut. - Tässä blogissa viittaan paranormaaleihinkin ilmiöihin. - No niin. Helmikuussa vuonna 2014 olin täysin psykoosissa ja irtautunut töistä. - Huipentuma ennen suljetulle osastolle pakkohoitoon joutumista oli se kun ajatin itseni taksilla erääseen paikkaan. Kuulin hakkaavia uuvuttavia ääniä. Olin nähnyt erilaisia näkyjä. Olin myös käynyt läpi traumapommin räjähtämisen ja näin ainakin osia traumafilmistäni. Kaiken tämänkin mieluiten laittaisin harhojen ja valheiden piiriin. - Sain ajatuksen, että minun pitää soittaa eräälle henkilölle ja pyytää häntä soittamaan paikalle poliisipartio. Hän ei soittanut poliisipartiota vaan ambulanssin ja niin asiat alkoivat liikkua sitä kohti mitä pitikin eli sairaalan hoitoa. Ilman tämän henkilön toimintaa on vaikea uskoa, että olisin hengissä vaan pikemminkin niin että olisin harhaillut jonnekin metsään ja kuollut sinne. - Vuosi 2014 meni suurelta osin psykoosissa ja siitä toipumisessa ja minulla oli vuoden 2015 alkupuolella työkyvyttömyyden aiheuttanut jälkimasennus kaiken kokemani takia. - Mutta kun olin työkykyinen ja osittain työkykyinen niin pysyin töissä aina täydelle eläkkeelle jäämiseen saakka viime vuoden alusta. Vuonna 2014 alkoi myös rankka miettimisen ja tiedon hankinnan prosessi mikä jatkuu yhä ja jatkuu hautaan saakka. - Katson, että minulla oli dissosiatiivinen psykoosi. - Traumafilmini on rankka ja joudun sen kanssa elämään voimatta koskaan tässä elämässä tietää onko se totta vai kuvitelmaa. Näissä asioissa vaikeneminen on viisautta. - Katson, että  kävi siten, että yksi sivupersoona alkoi viedä pääpersoonaa. Se oikeastaan lumosi pääpersoonan. Siis tämä naispersoona. Mutta minä en ole transsukupuolinen vaan DID-ihminen. Siksi kirjoitan DID-ihmisyydestä, että haluan korjata väärinkäsityksen. En kertonut omakohtaisia kokemuksiani vilpillisin mielin. - Olisi erittäin oikein nykyisessä voimakkaassa sukupuolisessa keskustelussa muistuttaa, että kaikki anatomian vastaiset kokemukset eivät johdu transsukupuolisuudesta. Kaikkien apu ei ole transhoidoissa. Kenen on niin hänen on. - On erittäin karmaisevaa, että jotkut katuvat pitkälle vietyjä hoitoja havahtuessaan väärään diagnoosiin. - Ei ole kenenkään etu yrittää ohjelmoida todellisuutta simppelimmäksi kuin se on. - Jotkut traumaattiset tapahtumat ovat niin järkyttäviä, että niihin liittyy amnesia, joka avautuu ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua, jos silloinkaan. - Tein omat julkisuusratkaisuni mitkä tein ja pidän vastuun kantamisena sitä, että muutan julkisuuskuvaani oivallusteni perusteella. - Jos on mahdollista elää DID-ilmiön kanssa kaikessa hiljaisuudessa niin suosittelen sitä vaihtoehtoa tässä tylyssä maalittamisen maailmassa.