Tilasin risukeittimen. Se on kätevä keitin minkä pystyy helposti kokoamaan ja siinä on mahdollista polttaa risuja. Ei muuta kuin päälle vesipannu tai paistinpannu. Ilahduttava väline minkä polttoaine löytyy metsästä. Minullahan ei mökkiä ole mutta tulevana kesänä haaveilen kulkevani risukeittimen kanssa maastossa... Mutta risu, risu, risu... ja sitten oivalsin, että viimesittäin sana risu oli kytkeytynyt vahvasti Kouvolan risumieheen, jota en yhtään tunne enkä tapauksesta tiedä mutta viime yönä tarkistin mikä on tuben tilanne ja siellähän kaikki tuo materiaali on monin käännöin ja väännöin. Tämä risumies teki historiaa sillä hän oli maalittamiskeissi. Hänestä tuli väline, herkkupala, julkkis vastoin tahtoa. Häntä vietiin kuin risua tuben laineilla. - Sanoisinko niin, että itse tunnen jotenkin kohtalotoveruutta risumiehen kanssa. Tulisiko minusta eräänlainen Vaasan risumies? Olenko jo sitä? Mistäpä tietää. Jos olen kartalla niin tuon videon kuvaaja sai jonkinlaisen tuomion tekemisestään mutta tube on ikuinen eikä aineisto sieltä ilmeisesti poistu. - Tietenkin osaan katsoa risumiehen keissiä eri aspekteista. Mutta päällimmäisenä on surullisuus ja kauhu. Näin ihmistä maalitetaan ja on niitä jotka innostuneesti alkavat ampua osumia. He yltyvät riekuntaan. Pirun häntä heiluu...