Muistini mukaan noin vuoden 1990 kieppeillä alkoi puhuminen hyvinkin paljon paniikkihäiriöstä. Silloin ei vain tuotu esiin sitä, että jotkut paniikkikohtaukset syntyvät traumataustasta. Kun sopiva triggeri (muistuttaja) ilmaantuu niin ihminen menee paniikkiin. Oli suositumpaa puhua PANIIKKIALTTIUDESTA. Että jotkut saavat kohtauksia, koska he ovat paniikkialttiita. Tätä en suinkaan kiistä. Mutta kun puhutaan paniikkialttiudesta ei puhuta uhrina olemisesta eikä tarvitse käsitellä syyllisyyskysymyksiä. - Viime vuosikymmenet on puhuttu paljon anatomisen sukupuolen vastaisista kokemuksista. Tätä on nimitetty transsukupuolisuudeksi. Taaskin traumat on unohdettu. Ei kai juuri missään julkisteta, että dissosiatiivinen identiteettihäiriö aiheuttaa anatomian vastaisia sukupuolisia kokemuksia eriytyneiden persoonallisuuden osien siis sivupersoonien tasalla. Jälleen ei tarvitse käsitellä sitä mahdollisuutta, että kokija olisi uhri, että häneen on kohdistettu tekoja mitkä synnyttävät ilmiön DID. - Kaipaan vain asiallisuutta ja monipuolisuutta mikäli monipuolisuus kuuluu ilmiökenttään. Siis esimerkiksi kuten olen jo kauan sitten kirjoittanut niin on aitoja transsukupuolisia, joille sukupuolen korjaaminen on mielekäs vaihtoehto. Mutta kaikki eivät ole aitoja transsukupuolisia. Varmaankin katumistapahtumissa (detransitio) on yksilöitä, jotka tajuavat, etteivät he ole nyt oikealla hyvinvointipolulla itsensä kanssa.