En halua korottaa kärsimistä tai kärsimyksen kuvauksia ylimmäiseksi arvoksi. Ylin arvo on terveys. Olen täällä kirjoittanut hyvin erikoislaatuisesta kärsimyksen muodosta nimeltä DID. - En ole tahtonut tahmaantua kärsimyksen kuvaukseen. - On sanottavissa niin, että DID ihminen on rikoksen uhri. Ja jos mukana on traumaattinen amnesia niin DID-ihminen ehkä vain pienten välähdysten verran tietää mitä mahdollisesti on sattunut. Hänellä ei välttämättä ole mitään tarkentuvaa käsitystä tekijästä tai tekijöistä. Jos DID-ilmiön tapahtumakulku pystyttäisiin todentamaan niin siihen liittyisi järkyttävä syyllisyyden asetelma mitä uhrin ei tarvitse kantaa. - Eikä koskaan kannata ryhtyä puhumaan asioista otaksuen ja höpötellen, koska on mahdollista, että valehtelee. Syyllistää syyttömiä tai syytöntä. - Mielestäni ei ole epämoraalista kuvata oireistoa. Sehän on välttämätöntä, että pystyisi tekemään ratkaisuja pääarvon siis terveyden suunnassa. Hyvinvointi on pääarvo.