Elämässäni voin ottaa heti tarkasteluun kaksi ilmiötä, joissa en koe olevani ensisijaisesti suomalainen vaan osa kansainvälistä yhteisöä. Nämä ovat DID-ihmisyys ja ortodoksisuus. Sisimmässäni kuulun kansainväliseen DID-ihmisten yhteisöön haasteineen. En siinä jää miettimään missä sijaitsen kartalla paitsi ehkä harmistuneena suomalaisesta ajattelun jälkeenjääneisyydestä. Tunnen tällaista jälkeenjääneisyyttä. Pidän tietysti siitä, että suomalainen jättää pääsääntöisesti toisen suomalaisen omiin oloihinsa kipuineen ja särkyineen mutta siinä on tylyydensekaisuutta mukana. Rauhaan jättämisessä on puolensa. - Ilman kokemusta siitä, että kuulun kansainväliseen DID-ihmisten yhteisöön tuskin jaksaisin. Yhteisöllisyyden kokemisessa tietenkin somemaailma auttaa vaikka en ole ottanut tubettajiin yhteyksiä. - Ortodoksina katson kuuluvani kansainväliseen ortodoksiseen maailmaan. - Olen totta kai täällä kirjoittanut suomenmielisyydestä. Siinä olen suomenmielinen, että suomalaisella yhteiskunnalla on voimavarojen rajat ja mahdollisuudet mitä täytyy puolustaa eikä murskata harhaluuloilla. Kun yhteiskunnan kestävyys ylitetään niin se alkaa hajota enkä tahdo, että Suomi joutuu hajoamisen tilaan.