Jos olisin esimerkiksi terapiatalo Jartsun Mielen johtaja niin mitä sitten? - Eläkkeellähän olen! Niin mistä? No en ainakaan ajattelemisesta enkä tiedonhankinnasta. Olen itseopiskelija mutta mikäpä siinä. - Jos vain saan elämäni jotenkin pelittämään niin ryhdyn ottamaan uusia kompassisuuntia ja jalkaudun. Netti tosin kyllä antaa aivan valtavan määrän materiaalia pohdittavaksi. - Tosiaan terapiatalon johtaja! Itselleni innostuminen on kaikki kaikessa. Terapiatalossani olisi päteviä ja sopivia työntekijöitä ja sopivuuden oleellinen osa-alue olisi innostuminen. Innostuminen ei ole järjetöntä koohottamista ja terapeutillakin on oikeus suojella itsensä. - On kuitenkin selvää, että terapian antaminen tapahtuu innostumisen puitteissa. Jotenkin asiakkaan tulisi oivaltaa, että hänestä on innostuttu. - Ei minun terapiataloni voisi olla liukuhihna. - Eikä omahyväisten ja korkeastikoulutettujen viisastelijoiden pesäpaikka. - Omahyväisyys on sitä, että omahyväinen ihminen innostuu itsestään ja hän kykenee tekemään sen autettavansa läheisyydessä. Näin autettava kokee kuilun avautuvan. Hän ei saa mitään. Kuten sanottu innostuminen on toisesta ihmisestä innostumista. - Jos joku miettii, että on niin kauan aikaa ollut alalla, ettei jaksa innostua niin hänen työpaikkansa ei olisi terapiatalossani. - Selvää on, että minun pitäisi johtajana olla innostunut ja innostaja. - Kuunteleminen olisi tärkeätä. Innostunut kuunteleminen. Eikö niin? Elämäntaipaleelta jäävät vaivoitta muistiin innostuneet kuuntelijat. Tässä jotain terapiatalo Jartsun Mielen hengestä ja ilmapiiristä. Innostuneesta askaroinnista asiakkaiden ja monenlaisen tietoaineksen kanssa.