Olen täysin ihastunut näihin nuorten vaeltajien erämaavideoihin. Ja selviytyähän siellä täytyy. Kelissä kuin kelissä. Nämä jotenkin ovat toisenlaisia nuoria kuin WAU-nuoret... - Kunpa saisi alle reippaat jalat. Juuri nyt jalkani ovat kipeät. En ole suinkaan siinä maratonkunnossa missä kerran olin... Tietenkin haaveilen metsäreissuista. Ajattelen myös otsikon tavoin. Erämaa ei koskaan hylkää mutta se voi ottaa omansa kun sinne eksyy. Kun tapahtuu jotain ikävää odottamatonta eikä apua ole saapuvilla. - Varmaan uhan läsnäolo on myös osa vaeltamisen viehätystä.