Täällä laitan paineita niille, jotka elävät niin sanotusti kokemusasiantuntijoina. - Mutta on erittäin vaikea kohtaamistilanne silloin kun auttajalta puuttuu kokemusasiantuntijuus ja hänen pitäisi auttaa sitä, jolla traumaattiset kokemukset ovat. - Terapeuttina istuu ihminen, jolta puuttuu autettavan mitä syvällisin turvallisuuden vaje. - Miten syntyy kohtaaminen? Kuinka asiat etenevät silloin pintaa syvemmälle... Auttajiksi päätyvät koulumenestyjät. Kympin tytöt ja pojat. Heillä ei olekaan muuta kuin teoriatietoa kun he ovat voineet elää onnellisuuskuplissaan. - Autettavalla on kokemustieto ja ehkä ponnistellen hankittua syvällistä teoreettista näkemystä. - Käykö niin, että autettava silloin jotenkin lysähtää, luovuttaa, vetäytyy, tympäytyy. - Ollaan samassa tilassa mutta ollaan toistensa ohi. - Ajattelen niin, että auttajan ja autettavan täytyy edustaa jonkinlaista prosessuaalista kumppanuutta mikä ei suinkaan merkitse ystävyyttä.