Viime yönä katsoin myös kun eräs nuori antoi videollaan suunnistusopetusta ja samalla kertoi miten toimitaan eksymistilanteessa. Tuo vaeltaja siis piti arvokkaana opastaa katsojaansa mikäli hän luontoon mennessään eksyisi. Hän tahtoi auttaa eksyjää. - Minäkin pidän erittäin suurena arvona sitä, että opastetaan pääsemään pois eksymisestä. Tapani mukaisesti tuon asiaa kuin asiaa lähelle yksittäistä ihmistä ja sitten suurimmassa yleiskuvassa näkyy koko ihmiskunta. - Tällä hetkellä ihmiskunta on elämäntapapsykoosissa eikä se edes käsitä olevansa eksyksissä. Se voi herätä eksymisen kokemukseen ja tuo kokemus arvattavasti on tempoilevaa eloonjäämispaniikkia. - Yhdentyvä ahmintakulttuurin elämäntapa on psykoosia. Se on kadottanut todellisuudentajun. - Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta niin se on aivan samaa kuin antaisi hullulle puuroa (puuro on kyllä tosi hyvää ruokaa). - Miten psykoottista ihmiskuntaa voisi auttaa tajuamaan, että todellisuudentajuisesti ajatellen se on eksyksissä? En tiedä. Tässähän hakkailen ja naputtelen rivejäni vuodesta toiseen. - Kun siirrän kuvani yksittäiseen ihmiseen eksyneenä tavalla tai toisella niin hätä kasvaa tämän kuvan luona. Tätä ihmistä täytyisi auttaa. Ehkä hän on eksynyt omaan mieleensä. Ehkä hän ei tiedä mikä olisi hänelle parasta. Ehkä hän pelleyttää ja outouttaa itseään eksyneisyydessään.