Alla kerron, että DID-ihmisen traumasta ei saa kysyä. Niin on. Jos DID-ihminen kertoo jotain niin se on hänen oma ratkaisunsa ja joskus hänellä ei olisikaan muuta kerrottavaa kuin traumafilmin otokselliset sirpaleet, joiden näyttöarvoa hän itsekin tutkii miettien siten sirpaleiden totuutta. On painotettava koko ajan, että ihminen saattaa traumatisoitua missä iässä tahansa mutta vain lapsuuden kehitysvaiheisiin sijoittunut erittäin vakava traumatisoituminen aiheuttaa dissosiatiivisen identiteettihäiriön. - Täällä esiinnyn jonkinlaisena neuvonantajana joskus. Mutta sittenkin tämä on mielipideblogi. Näkemysblogi. Tosin näkemyksiäni en heittele tuosta vain vaan harkinnan jälkeen. Niin. On negatiivisia triggereitä mitkä aiheuttavat voimakkaita reaktioita ja nostavat esiin sitä persoonan osaa mikä kantaa alkuperäistä traumaa. Jos niistä on selkeästi tietoinen niin on täysin sallittua välttää niitä. Eikä triggereitä ole pakko julistella ympäristölle. Ne voivat olla sisäisiä salaisuuksia. Kun itse tietää niin se on tarpeeksi. Negatiiviset triggerit voivat olla semmoisia, että ympäristölle ei tulisi mieleenkään oivaltaa, että ne ovat negatiivisia triggereitä. Mutta joillekin ne sitä ovat.