Sivupersoonat ovat vahvoja silloin kun ne ovat vahvoja. Niillä on toiveita. Niillä on oma sukupuoli ja ikä ja luonne. - Joku sivupersoona voi olla vauhdikas parikymppinen nainen, joka vääjäämättä haluaa toteuttaa tahtonsa. Se houkuttelee pääpersoonaa. - Mikäli käy niin, että kuusikymppinen rujo mies iskee päähänsä peppiperuukin noudattaakseen parikymppisen naissivupersoonan tahtoa niin... mitähän siitä syntyy? Syntyy aivan varmasti irvokas kuva. Ympäristö ei käsitä tätä sisäistä ymmärrettävyyttä laisinkaan. - Jonakin aamuna miespomo ilmaantuisi työpaikalle leijaillen hamosessa ja peppiperuukki päässä... Pääpersoona joutuu siten tekemään työtä sivupersoonien tahtomusten kanssa. - Sivupersoona voi tahtoa sellaista mikä vie pääpersoonan elämää romukoppaan. Työttömyyteen, syrjäytymiseen, etäisyyden ottoon. Sivupersoona voi kurittaa kehoa tai kurittaa pääpersoonan sosiaalista asemaa ja uskottavuutta. - Sivupersoonat eivät käsittääkseni koskaan ole tahtomuksissaan petollisia. Ne tahtovat koko rehellisyydellään sitä mitä ne tahtovat. Naissivupersoona saattaa olla kaikkeen paskaan ja paskan jauhamiseen täydelleen kyllästynyt ja siksi se vain haluaisi kävellä vapauteensa paskasta. Sivupersoona ei katso sivuilleen. Sivuilleen katsominen on pääpersoonan tehtävä, joten kaikessa DID-ihmisen toimintakyvyn ja työkyvyn edistämisessä on syytä vahvistaa pääpersoonaa ja sen kykyä lukea todellisuutta rakentavuudella.