Koska oppilaat ovat erilaisia niin tarvitaan erilaisia oppimisympäristöjä saman koulun sisälle. Tämän tulisi olla johtoajatuksena. - Erilaisuus täytyy huomioida. - Ihmisiä erottelevat monenlaiset seikat. Jo tavallisen luokan hälyäänet saattavat vaikuttaa hyvin heikentävästi joidenkin oppilaiden toiminta- ja työkykyyn. - Mitä koulurakennukseen tulee niin olen vanhanaikainen. On hyvä, että koulussa on eri kokoisia luokkia eikä koulu ole jokin avara tila minkä puitteissa hyvin suuri määrä oppilaita työskentelee. Tämä on näkemykseni ja sen saa kiistää, joka siihen pystyy. Perusopetuksen lähtökohtainen ydinasia on se, että koulussa on toimiva turvallisuuskulttuuri. Jokaisen oppilaan täytyy saada kokemus turvallisuudesta. Oppilaiden turvallisuuden vaatimukset vaihtelevat. Turvallisuus syntyy siitäkin, että koulussa on riittävästi erikoistuneita opettajia. Heillä on erilaisia opetuksellisia valmiuksia. - Ei voida lähteä siitä, että peruskoulun opettajan pitäisi olla kaikkien alojen maisteri ja lisäksi lääkäri, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Joka tätä vaatii on kadottanut kosketuksensa peruskoulun arkeen. Hän on ankeuttaja ja näännyttäjä. - Olen tässä blogissa käsitellyt dissosiatiivista identiteettihäiriötä lähinnä huomioiden jo peruskoulun päättäneet ja selkeästi aikuisuuden haasteissa elävät ihmiset. - Mutta miltä DID-lapsi voisi näyttää peruskoulussa? Hän saattaisi näyttää helposti säikähtelevältä. Ehkä ikä huomioiden joskus taantuileva. Hänen turvallisuuden tarpeensa olisivat hyvin korostuneet. Tämä on nyt aikuisen tekemää päättelyä. - Niin. Jokaisen oppilaan opetussuunnitelmassa on asiat nähtävä realistisesti. On tehtävä arvio voimavaroista mitkä vievät oppilasta kohti tavoitteita. - Jos yhteiskunta priorisoi jotain muuta peruskoulun erilaiset ympäristöt ohittaen niin sitten se tekee sen ja ratkaisut ovat päättäjien tahtomia.