Siksi kirjoitan blogiani. - Kirjoitan tuossa sivussa romaania, joka ei tutki DID-ilmiötä, mutta tuntuu siltä etten pääse eteenpäin ellen samalla kuljeta tätä vaikeaa identiteettityötä sivussa. Jos saisin romaanin valmiiksi ja jopa julkaistuksi niin sitten olisin kyllä valmis tulemaan julkisuuteen nimenomaan DID-ihmisenä. En transsukupuolisena enkä siihen suuntaan takertuneena tai tuijottavana vaan DID-ihmisenä. - Siinä on profiilini. Ja identiteettityö on hyvä sana. Kaikkia se ei haasta siten kuin DID-ihmisiä. - Sisäisyyttään on vaikea näyttää tai ulkoistaa. Ei helpotuksen kokemuksiaankaan. - Minun oleelliseni on tosiaan valaistuneesti ilmiössä nimeltä DID. Toistan kuinka hyvältä tuntuu sekin kun tiedän, että tämän käsitteen puitteissa pystyn liikkumaan siellä missä liikunkin sallien asioita mitä kulloinkin on syytä sallia. - Muutamat nuoret englantilaiset DID-ihmiset ovat äärimmäisen osaavia ja havahduttavia sekä rohkeita viestinnässään ja videoissaan. Olen viettänyt öitä heidän videoidensa parissa. - En tunne olevani eksyksissä enkä pinnistele väärään suuntaan kun elän DID-ihmisenä eikä oikeastaan tuntuisi epäluontevalta ottaa asiaa esiin muiden ihmisten kanssa. - Olin väärässä suunnassa todellakin transkriisini aikoihin. Mutta tämä ei poista ettenkö koe suurta myötätuntoa kaikkia vähemmistöjä kohtaan oman vähemmistöläisyyteni kautta.