Ylen eilisessä MOT-ohjelmassa käsiteltiin mielestäni transilmiötä monipuolisesti ja asiallisesti ajan sallimissa puitteissa. Ohjelmassa esiintyneet ihmiset heidän vanhempiaan lukuun ottamatta olivat nuoria ja on muistettava, että transjutut koskettavat kaiken ikäisiä silloin kun ovat koskettaakseen. - Ohjelmassa tuotiin esiin se vahvistamisen suunta mikä on luonteva aidolle transsukupuoliselle, joten hän tahtoo sukupuolenkorjaukseen tähtäävät hoidot. Siten hän saavuttaa hyvinvoinnin. Tuli havaittavaksi myös, että jotkut etenevät hyvinkin pitkälle prosessissa ja alkavat sitten katua. He tahtovat takaisin. Ohjelmassa vilahti sana trauma. Kun tässä blogissa kirjoitan trauman aiheuttamista anatomian vastaisista minuuden kokemuksista niin tarkoitan aina silloin dissosiatiivista identiteettihäiriötä lyhentäen DID. - Myös katujia pitää kohdella arvokkuudella. Yleensä ottaen arvokkuuden ilmapiiri mainiosti sopii kaikkeen. Silloin ei pyritä tekemään irvokkaaksi kenenkään ratkaisuja. Tuli selväksi sekin, että transdiagnoosin tahtojia on entistä enemmän eikä oikein osata selittää sitä. - Yllyttäminen tai jonkinlainen joukkopainostus eivät tokikaan kuulu arvokkaaseen lähimmäisyyteen. - Mutta en tiedä mitä vuorovaikutustilanteissa nuorten keskuudessa tänään tapahtuu kun ei ole otetta niihin. Kuitenkin hoitoprosessi on niin mittava, että luullakseni hyvinkin pääsääntöisesti ihminen harkitsee sitä erittäin paljon.