Niin, miksi kauhu muuttuu... kukaan ei tahdo elää loputtomiin kauhussa vaikka jotkut elävät loputtomasti kauhussa ja he kuolevat kauhussa. Esimerkiksi ne joiden amnesiaan sulkeutuu ARKKITEKO minkä täällä olen nimennyt. Pitkä elämä kauhussa... ihminen ei pääse selvyyteen kauhunsa aiheuttajasta... todella pitkä elämä kauhussa... Entä jos tapahtuu voitto? Syntyy taistelu elämästä. Ehkä se vie itsemurhaan. Ymmärrän. Käsitettävä vaihtoehto. - Mutta jos kuitenkin jää elämään niin mitä silloin tapahtuu? Miksi kauhu muuttuu? Muuttuuko se NOLLAKSI. Joksikin mikä ei ole oikein sitä eikä tätä. Pelkkää hämmennystä. Tai jonkinlaista mielen loskaa. - Ei!!! Kauhu ei muutu mielen sameaksi loskaksi vaan se muuttuu RAKKAUDEN HALUKSI. Kun kauhu väistyy niin sen paikalle ei asetu nolla vaan rakkauden halu. Kosketuksen halu. Läheisyyden tahto. Pyrkimys ojentautua kohti läheisyyttä. Mitä on se seikkailu, että uudistuneesti kohtaisi toisen ihmisen? Täksi kysymykseksi kauhu muuttuu. - Minä niin haluaisin, että sinä olisit lähelläni ja koskettaisit minun ihoani oikealla tavalla ja kunpa minä voisin tehdä samoin. - Tämä kaikki on kauhun vastakohtaa.