En ilmeisesti ole niin itsesäälivastainen kuin pitäisi olla. Nähkääs elämässä on joskus hyvin kovia paikkoja. Kovia tajuamisen paikkoja. Silloin saa itkeä ja parkua. Luullakseni eteenpäin meneminen vaatiikin tämän. Menetyksiä saa murehtia voihkimalla ja kiemurtelemalla. - Kuinka kehnosti minulle kävikään! Kuinka vaikea olikaan osani! - Itsesääli voi merkitä elämässä ensimmäistä kertaa jonkinlaisen itsetunnon, itsearvostuksen nousua. - Armottomat eivät sääli. Silloin itsesääli merkitsee vastalausetta armottomia kohtaan.