Oli kyseessä lapsi tai vanhus niin ketään ei saa jättää heitteille. Se on selvä. Se on ohjelmani. DID syntyy siellä missä lapsen tarpeet on jätetty heitteille. - Alla kirjoitan vanhuksista. On varma, etten hetkeäkään kirjoita heitteille jättämisestä. Mutta vanhuuden myötä on huomioitava vanhuksen kunto ja tarpeet ja tehtävä niiden mukaisia toimivia ratkaisuja. Ne pitää tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä vanhuksen itsensä kanssa. Tämä edellyttää sitäkin, että vanhus on yhteistyökykyinen. Alistuminen on eri asia kuin yhteiostyökyky ja sovittelu. - Toivon tässä sitä, ettei vanhus ota uhriutujan roolia. Mikäli ihmisellä on elinikäinen tottumus uhriutumiseen niin tuskin tämä tottumus poistuu vanhuudessakaan. Tilanne on vaikea ja stressaava niille, jotka aidosti välittävät vanhuksen parhaasta ja tahtovat hänelle turvallista elämää mikä ei enää pysty toteutumaan omatoimisesti asuen. - Elämä on siinä mielessä vääjäämätöntä, että ihmisen luonne ei muutu ikävuosien myötä vaan sen viat saattavat korostua silloin kun tehdään vanhuuden ratkaisuja. On välittäville omaisille erittäin taakoittavaa, jos heidän vanhuksensa on katkera uhriutuja, joka toimii syyllistäjänä ja etsii vikaa niistä, jotka tahtovat auttaa häntä realiteetit huomioiden.