Luin tänään Pohjalaisesta kunniamerkkien ja -mitalien saajista. Vielä hieman jotain ajatteluuni liittyvästä. Olkoon se tällä erää viimeisen kerran aihepiiristä. - Täytyy sanoa, että kaikkein helpoimmin ymmärrän kunniamerkkien ja -mitalien saamisen silloin kun saajan ansioluettelo on yhtä kuin myös kärsimysluettelo. Tässä on vaikeudetta tajuttavissa sotaveteraanit. Taistelijat. Nälässä, vilussa, vaarassa, nukkumattomuudessa on taisteltu ansiokkaasti. Ehkä vaikeasti haavoituttu. - Joku palomies tai poliisi henkensä vaarantaen on tehnyt jotain pelastavaa, lähimmäiselle hyödyksi. Merkki tai mitali on ok (en ole merkkien ja mitalien asiantuntija sinänsä, kirjoitan nyt näin omalla ilmaisullani). - Kun siis ansioluettelo on vahvasti myös kärsimysluettelo niin siitä vain merkkejä ja mitaleja jakamaan. Äitien muistaminen äitienpäivänä mitalilla liittyy sellaiseen teemaan kuin uhrautuminen, lasten parhaasta huolehditaan... mutta sitten kun ökypalkkainen pomo ja poliittinen vaikuttaja palkitaan kilon painoisella merkillä. En tiedä. Hän on huolehtinut hyvästään, saanut suuren palkan siitä mitä on tehnyt. Ehkä psykopaattisesti nauttinut tekemistään saneerauksista ja johtamisen toimista... En tiedä... Oma ura on ehkä ollut nautinto ja myös toisten laittaminen kärsimään on ollut nautinto... en tiedä... tässä isoremmi sutii tyhjää...