En edelleenkään osaa pitää huonoina käsitteitä traumapommi ja traumafilmi silloin kun amnesia purkautuu. Siis sisältö, jota täytyy tarkastella sekä valheena että totena, jos tahtoo toimia moraalisesti oikein. - Traumafilmin sisältö järkyttää ja sen sisällön mielessä tapahtuva tarkastelu järkyttää. Syntyy inho ja hyljeksintä ja pyrkimykset paeta traumafilmin sisältöä. - Jos amnesia on ollut osa elämää niin traumafilmin näkeminen aika vahvasti jakaa elämän. On siis elämä ennen traumafilmin näkemistä, joka on ollut monin tavoin oireilevaa elämää ja on elämä traumafilmin näkemisen jälkeen mihin kuuluvat kaikki keinot mitätöidä traumafilmin sisältö. Mieli toimii siten valheeksi osoittamisen suunnassa ei suinkaan siinä suunnassa missä tulisi tehdä myöntö, että traumafilmin sisältö on totta. On tapahtunut kuten on tapahtunut ja se on vaikuttanut suuresti vaurioittavalla tavalla persoonaan ja persoonan käsityksiin siitä mitä maailma on. - Maailmaa edustaa tekijän tai tekijöiden aiheuttama perustavanlaatuinen terrori. Tämä terrori on yleistynyt elämään. Toisin sanoen syvällinen turvattomuuden kokemus on yleistynyt. - Voin kuvitella, että tapahtuu sortumisia, jolloin persoona ei pysty käsittelemään traumafilmiä onnistuneesti. Mistä nyt kirjoitan niin se ja hyvä niin osuu vain harvan ihmisen kohtaloksi. - Ei ole muuta mahdollisuutta kuin siedättää itseään traumafilmin sisällöllä ja ehkä hyvin monien masennusten vuosien kulussa kirjoittaa sitä osaksi elämänkertomusta. On täysi oikeus puhua ristin tiedostamisesta ja ristin kantamisesta. - Mutta ehkä joskus kerran voi huokaista: "Tämä risti ei enää yllätä. Tiedän mitä ristiä kannan."