Viittaan tuohon aikakauslehden kuvaajan kuvaamissessioon. Se kesti lähes kaksi tuntia. - Noin kaksi tuntia kuvia eri asennoista. Minun piti hymyillä! Tein pikkuirvistyksiä ja suurirvistyksiä enkä käsittänyt, että ne edustivat hymyilyä. Säikähtelin naamallani. - Valokuvaaja oli erittäin miellyttävä ja suhtautui luovasti tehtäväänsä. - Ehkä sitten lehdessä on yksi pikkukuva mutta kuvamassaa syntyi. Kuvaaja ohjasi minua, teki vaatimuksia. - Voi helvetti, jos olisi julkkis! Tuotako se on? Kuinka ne kestävät? Todella raskasta. - Tuntuu hyvin kamahduttavalta kun ohjataan hymyilemään eikä muista mitä hymy on.