Pohjalainen julkaisi tänään alla olevan kirjoitukseni. 

Mielipidekirjoittajien kasvattaminen

 

Olen blogissani muistanut tuoda esiin, että mielipidekirjoittaminen on oma kirjoittamisen lajityyppinsä. Tekisi mieleni sanoa, että kirjallisuuden lajinsa.

Ajatukset täytyy keskittää. Sanottava on sanottava nopeasti. Haikailematta ja ilman kiertoteitä ja pitkiä johdantoja. Silti lyhyt kirjoitus on saattanut edellyttää pitkää pohdiskelua ja isoakin tiedonhankintaa.

Mielipidekirjoittaminen on vapaaehtoistyötä. Se on ilmaiskirjoittamista, jolla pyritään kuitenkin vaikutukseen. Mielellään edistämään keskustelua lukijoiden keskuudessa.

Elämme lyhytviestien, maalittamisen ja puskista ampumisen aikaa.

Ei ole oikein hetkiä muodostaa mielipiteitä. Jokin vihan vallassa tehty huitaisu on muuta kuin mielipide.

Itse edustan jo vanhan polven mielipidekirjoittajia. Minua vanhemmat ihmiset kirjoittavat mielipiteitä ja hyvä niin. On tottumus lähestyä lehteä jollakin pakottavalla mielipiteellä.

Mutta missä ovat sanomalehden nuoret mielipidekirjoittajat? Ilmeisesti peruskoulu ei onnistu innostamaan mielipidekirjoittamiseen. Aina nousee kuitenkin myös nuoria kirjoittajia.

Muuten mielipidekirjoittaminen saattaa olla väylä muuhunkin kirjoittamiseen. Mielipiteiden kirjoittaminen on kirjoittajalle koulu. Tässä ainakin se palkka minkä kirjoittamisesta voi saada.

Nyt Ilkka ja Pohjalainen ovat yhdistymässä. Kummallakin on erikseen ollut valtava perinne siinä, että ne ovat tarjonneet alustan mielipidekirjoittamiselle.

Tällä kirjoituksellani toivon, että alustaa ei oleellisesti vähennetä. Mielipidekirjoittamisen ei pidä maksaa hintaa siitä, että Il-Po syntyi.

Kun tarjotaan mielipidekirjoittamiselle alusta, niin kasvatetaan mielipidekirjoittajia.

Suomi tarvitsee mielipidekirjoittamisen väylää. Olisi ilahduttavaa, että jo varhain peruskoulussakin se tiedostettaisiin.

Kun kirjoittaa mielipidettä, niin jossain vaiheessa huomaa mitä mieltä on. Sitä ehkä suorastaan ällistyy. Saa tietää kuinka ajattelee.