Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen puhumisen tarve ja vielä mieluiten niin että kun puhuu jotain niin huomaa, että kuuntelija todella kuuntelee. - Joillakin ihmisillä on valtavan ylikorostunut tarve puhua eivätkä he enää kysele kuunteleeko läsnäoleva ihminen vai ei. Tauoton puhe vyöryy. - Ajattelen itse kulkevani siihen suuntaan, etten ole puhumisen tarpeen kahleissa. - Voin puhua tai olla puhumatta. Toki mielellänikin puhun, jos huomaan, että minulla on yhteys toiseen ihmiseen puhumisen kautta. Emme puhu toistemme päälle ja kumpikin kuuntelemme mitä toinen sanoo. Ja puhumisessa on jokin kiinnostava asiasisältö. - Ja ilman muuta haen läppärillä ja tuubitelevision kautta nähtävää ja kuultavaa. - Niin... nämä pienet tekstikappaleet kyllä koen puhumisena... edelleen toistan mitä joskus olen todennut, että minulla ovat suut sormenpäissä.