Ajatusten ohimarssi on käynnissä. Toivon, että lukijallani on kärsivällisyyttä seurata mukana. - Viime päivät olen pohtinut paljonkin psykiatrian ja paranormaalin rajaa. Tämä liittyy traumatisoituneeseen ihmiseen vieläpä niin, että hänellä on DID. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö, johon kuuluu eriytyneitä persoonallisuuden osia mitä ennen vanhaan kutsuttiin sivupersooniksi. Minulle on luontevaa kirjoittaa sivupersoonista. - Jotkut sivupersoonat edustavat tekijää. Dramaattisimmillaan ne ovat demonisoituneita sivupersoonia mitkä elämän varrella alistavat pääpersoonaa. Ne ovat terrorisoivan voiman ilmaisuja. Jäänteitä ja paisumuksia siitä. - Amnesian murtautuminen tarkoittaa myös valloilleen pääsyä. Tapahtuu sivupersoonien järjestelmän järistys. - Olen sitä mieltä, että mitä varhaisemman elämän vaiheessa uhri on joutunut terrorin kohteeksi niin sitä vahvempia demonisoituneita terrorin kuvajaisia hänessä on. Mieli on käsitellyt tilannetta luomalla niitä. - Näitä asioita pitäisi pystyä tarkastelemaan psykiatrian piirissä. Ne ovat murretun persoonan ongelmia missä persoona on joutunut alistettuna käymään läpi vaiheet säikähtäminen > taistelu > pako > JÄHMETTYMINEN (elämän pois luovuttaminen). Nyt kuitenkin näyttää siltä että ainakin joissakin tapauksessa tilanteeseen liittyy myös paranormaali aspekti. Siis kysymys todellisista demoneista. Ilmeisesti eksorsismin puitteissa tavataan hyvin konkreettisesti asioita mihin nyt osoitan sormellani. On kummallista, että se mikä on kärsinyt ja mikä on uhri kutsuu paikalle myös demonisia kiusaajia. - Tässä taas ajattelu pysähtyy... vetää hiljaiseksi...