Olen kirjoittanut suomalaisesta yhteiskunnasta ikään kuin esineenä, joka voi mennä rikki. Minä pelkään, että tehdään poliittisia ratkaisuja, jotka rikkovat yhteiskuntamme. Että mennään pilveen, henkiseen megapieruun. Ei eletä hereillä. - Pelkään, että pidämme yhteiskuntaamme vahvempana kuin se onkaan. Tätä pelkään. - Olen vuosikausia viheltänyt pilliin ihmistsunamikäsitteen kohdalla. Toistanut ja toistanut ja toivonut, että kyseinen käsite lähtisi kiertämään suusta suuhun ja päästä päähän. Niinhän ei ole käynyt. Mutta valitettavasti se ei lakkaa olemasta mistä ei puhuta. - Kun peloista kirjoitan nyt niin tietenkin ihmistsunamia, jättiläismäistä ihmisvoimaa, liikuttaa pelko. Sitä liikuttaa menehtymisen pelko ja juuri tämä pelko synnyttää vaellusaaltoja. Pelko aktivoi ne, jotka pääsevät liikkeelle. - Suomen asema näillä näkymin on toimia väistöalueena. Vastaanottajana. Majoittajana. Huoltajana. Tilanne on hyvin pelottava Suomen yhteiskunnan toimivuuden ja kestokyvyn kannalta. - Näen ympärilläni psykoottista pelottomuutta.