Muistan, että noin vuonna 1990 ruvettiin hyvinkin suuresti puhumaan sellaisesta asiasta kuin paniikkihäiriö. Hyvä kun puhuttiin. Silläkin poistettiin häpeää, sanoitettiin olemassaoloa. Olen ollut tässä asiassa herkillä. - Tänään olisin valmis VÄITTÄMÄÄN, että joissakin tapauksissa paniikkikohtaus merkitsee sivupersoonan esiinnousua. Sen persoonan osan mikä ilmentää alkuperäistä kauhua terrorin alla. Jokin triggeri vauhdittaa sivupersoonan valtaavuutta. Taustalla onkin siis DID eikä suinkaan elimistöllinen reaktioalttius vailla terroristista alkusyytä. - On helppo lääketieteellisesti käsitellä paniikkihäiriötä, koska ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa lääkereseptejä. Sen sijaan DID viittaa AINA lapseen kohdistuneeseen järkyttävään rikokseen. Niin järkyttävään että keskiverroin normaalimielen on vaikea ottaa sen sisältöä vastaan. - Jos on kysymyksessä DID niin silloin AINA uhri tuo rikoksen maaston myös lääkärin huoneeseen. Ymmärrän, että se ahdistaa lääkäreitä.