Kun amnesia purkautuu niin näkyy traumafilmi. Mitä siis näkyy? - Silloin näkyy historioitumattomia kuvasirpaleita ja kauhutiloja niin sanoakseni. Ne paljastavat myös historioitumattoman tuskan, joka saattaa olla osa dissosiatiivisen psykoosin pyörrettä. - Käsittääkseni raju dissosiatiivinen psykoosi voi päättyä dramaattisesti. Silloin tietenkin alkaa koetun käsittely. - Käsittely on erilaisten muistiainesten vertailua missä mieli huomioi käytössä olevia elämäkertatietoja. - Traumafilmissa on jokin kauhuun liittyvä teon tai tekojen teema. - Kun teema on tiedossa niin suosittelen hankkimaan teemasta eri keinoin tietoa. Sopivaa kirjallisuutta, sopivia nettiartikkeleita, tuubin kautta katsottuja tietoiskuja ja luentoja. - Hankittu tieto auttaa jäsentämään todellisuuden mahdollisuuksia. - Tiedon avulla alkaa muodostua ymmärrys jostakin mahdollisesta todellisuudesta mitä amnesia on peittänyt. Jos hankittu tieto on perustavasti ristiriidassa elämäkerrallisten tietojen kanssa niin silloin tietenkin on suuri olettama siitä, että traumafilmi on sisäistä kehitelmää, harhaisuutta. - Esitän kuitenkin mielipiteen siitä, että kun ymmärtää traumafilmin siten miten ilmaisua täällä käytän niin yllättävästi tietoainekset alkavat nostaa esiin vaihtoehtoa, että traumafilmi on totuutta, osa omaa elämäntarinaa. Jokin alkaa profiloitua tiedon perustalta siten, että se olisi voinut synnyttää traumafilmin kauhun kerran, todellisissa olosuhteissa. Tätä profiloitumisen ymmärtämistä olisi kutsuttavissa HAVAHTUMISEKSI. - Nyt on niin, että rajun traumapommin paljastama traumafilmi on sellaista mitä ei pysty unohtamaan. Se ei unohdu. Sitä ON PAKKO käsitellä jotenkin. Minä tietenkin tahtoisin, että sitä käsiteltäisiin toipumisen suunnassa. Elämän jatkumisen suunnassa. - Oireilevalla ihmisellä on voimakas tahto selvittää mikä oireet aiheuttaa. Sehän on selvä.