Tämä ensimmäinen eläkeläisvuosi on ollut jotenkin uuden viitekehyksen etsintää. Uuden roolin asettelua. - Kirjoittaminenhan siihen tietenkin kuuluu. Muukin kuin tämä blogi ja mielipidekirjoitukset lehteen. Tietoinen ponnistelu. Asioiden itseopiskelu. - Samalla käsittää sen miten voimakkaasti tapahtuu muistelua. Mieli etsii asioita koko elämänkaaren mitalta. - Tarkastelee tapahtumia. Samalla syntyy myös otsikon ilmiö. - On ohitettuja ihmisiä. - On oltu tekemisissä ja se on ollut tärkeätä, mutta heistä on kuitenkin tullut ohitettuja. Menneisyyden ihmisiä. Tällä en suinkaan tarkoita sitä, että kaikki olisivat ohitettuja. Kuitenkin joskus vaikkapa kipeä ihmismuisto haalenee, ei satuta enää. Siinä ei ole hallitsevuutta. Siihen ei takerru. Sitä ei tahdo jankuttaa.Tuo kuvassa ollut toinen ihminen on ohitettu. - Elämä tosiaan on matka! Ihminen ei jaksa tuijottaa peruutuspeiliin ellei siellä ole merkittäviä ja työstöä vaativia traumamuistoja. Elämän tuulilasi kiinnostaa. Toivoo, että löytyisi uusia ihmisiä, joiden kanssa pystyisi puhumaan kuta kuinkin samaa kieltä.