Aikakauslehden valokuvaaja kävi luonani kuvaamassa pientä ASMR-videojuttua varten. Kerron asiasta kun juttu on julkaistu. Tahdoin edistää ASMR-havahtumista Suomessa. Aihepiiri edellyttää jokaiselta intoa ja vaivannäköä tutustumisessa. Jos tämä kirjoituspätkä vie aiheen pariin tuubissa niin tutustumismatkalle kannattaa varata kuulokkeet, yksinoloa ja ympäröivää hiljaisuutta. Kiireettömyyttä. - Kerroin kuvaajalle, että minulla olisi Vaasan Taiteiden yötä varten sellainenkin idea, että teatterin kankaalle heijastetaan iso kuva ASMR-videosta ja näyttämöllä on yksi nojatuoli. Näyttelijä saapuu ja istuu tuoliin eikä kiinnitä yleisöön huomiota. Hän katsoo videota puoli tuntia. Siihen esitys päättyy ja on tauko ja alkaa uusi esitys. Ei mitään muuta. Tietenkin ASMR-videon sisällön kuvineen ja äänineen pitäisi olla tarkkaan harkittu. - Lähtiessään kuvaaja vielä muistutti, että minun tulisi toteuttaa kuvaamani hanke. - Sehän sinänsä olisi luova yhteistyöhanke, jollaisia kaipaan elämääni. Olisi mahtava ideoida ihmisten kanssa ja sitten viedä juttuja toteutukseen. Mutta taitaa jäädä aloite tekemättä...