Valehtelemisen suojissa tehdään rikoksia, jotka aiheuttavat uhreilleen pitkäaikaisseurauksia. Hyvin pitkäaikaisia seurauksia. Blogini kiinnittää huomiota siihen, että tämä myönnettäisiin. Että totuuden sallittaisiin olla juuri sellainen kuin se on. Että itse totuuden etua valvottaisiin. - Ei siitä nyt. Sain äkisti päähäni tilanteen, että minulla olisi vaimo. Mitä jos vaimoni olisi julkisuuden henkilö päättäjänä ja hän jäisi kiinni valehtelemisesta asiassa, joka ei suoraan minuun kuulu toisin sanoen minua ei petettäisi parisuhteessa mutta kuitenkin vaimoni olisi valehdellut. Hän ei olisi ilmiantanut itseään mutta jäätyään tutkinnan puristamaksi niin hän olisi myöntänyt valehdelleensa. Minä kuten muutkin ihmiset saisimme tietää valehtelemisesta... Tässä en nosta esiin sitä häpeän tunnetta, että vaimoni valehtelemisesta puhuttaisiin mediassa. - Ottaisin asian vaimoni ja minun välisenä kysymyksenä. - Tiedän, että vauhkoontuisin, koska valehtelemisen ongelmatiikka on itselleni niin kipeä. Jos vaimoni olisi ilmiantanut itsensä katumuksessa niin se vaikuttaisi paljon asiaan, mutta tässä keississä niin ei ole tapahtunut. Vaimoni myönsi syyllisyytensä valehtelemiseen, koska onnistuneen tutkinnan vuoksi ei enää ollut muuta mahdollisuutta. - On selvää, että mielikuvitustapaukseeni on avattavissa aspekteja, joita en välttämättä tässä tajua. - Mutta luottamus olisi välillämme saanut suuren särön vaikka vaimoni ei olisi pettänyt minua toisen miehen kanssa. - Luulen, että sellaisen paikalle kuin rakkaus sisimmässäni murtuisi säikähdys ja pelko, jotka ovat minussa lähellä. - Arvelisin, että parisuhteemme olisi ohi.