Pohdin blogissani kaikkein perustavimpia psyykkisiä traumatisoitumisia. Sellaisia mitkä johtavat suuriin selviytymiskamppailuihin. - Tietenkin toivoo toipumista. Toivoo kaikille traumoista kärsiville toimintakykyä ja työkykyä. - Ollaan hyvin ahdistavassa maastossa. On vaikeata löytää keskusteluyhteyttä niihin, joilla ei ole vastaavia kokemuksia. - Ei löydy kikkaa tai niksiä, jolla toipumisen pystyisi äkisti tekemään. - Blogini koostuu ajatelmistani, jotka siis aina viittaavat paremmille tiedon lähteille. - Juuri nyt mietin mahaa toipumiskeskuksena, jollaisena sitä pidän. - Voiko mahassa tapahtuvaa toipumista nopeuttaa? Olen vähän epäileväinen. Päällä ja mahalla on varmasti ja totta kai dialoginen yhteys. - Pää prosessoi, se ahmii tietoa, se alkaa olla perilla asioista, sille tulee oivalluksia. Tässä kaiken aikaa osoitan suuntanuolta myös amnesian purkautumiseen. - Pää siis käsittelee traumafilmiä ja yrittää tehdä sitä moraalisesti korkeatasoisella tavalla. Pää on järkikeskus ja maha on toipumiskeskus. Maha on oleellisesti yhteyksissä tunteisiin. Pää ei yksinkertaisesti pysty käskyttämään mahaa. - Maha etenee omaa tahtiaan. - Luulen, että mahaa voidaan auttaa kyllä jossain vaiheessa esimerkiksi joogalla, mutta silloin joogan pitää olla traumajoogaa mistä olen aikaisemminkin kirjoittanut. - Jooga myötäilee mahan toiveita näin ilmaistakseni. - Traumatisoitunut maha kertoo itsestään omalla tavallaan. Sen keinoja ovat pieruviestit, kova vatsa, ripuloiva vatsa, mahakivut, kouristeleva maha...