Nykyinen tietoyhteiskuntamme merkitsee sitä, että voi ottaa liian suuria taakkoja. - Tulen varmastikin seuraamaan erästä nuorta DID-naista - hän ei ole suomalainen - mahdollisuuksien mukaan. Mikäli voin saada tietoa. - Hän kertoo mielestäni aivan erinomaisesti ilmiöstä DID. Mutta onkohan hän sittenkin ottanut liian suuren taakan päälleen? Hän tahtoo havahduttaa ja auttaa ihmisiä. Hän ei ole poseerailuajatuksin matkassa. Hänen taustansa on vakava. - Hänellä on persoonan osia, jotka janoavat rakkautta ja hellyyttä. Mutta saavatko ne sitä? - No, itse katson kaikkea kuusikymppisen rajoittuneisuudella mutta kuitenkin elämänkokemuksella. - Kun tämä blogi alkoi 2009 niin käytin itsestäni ilmaisua transsukupuolisten edunvalvoja. Luulin silloin 2009 olevani transsukupuolinen aidosti. Kirjoitin sanomalehti Pohjalaiseen kuvallani varustetun kolmen jutun sarjan. Sunnuntaisuomalainen teki haastattelun vuonna 2010 ja sen levikkialue oli 800 000. Televisioon pyydettiin ja oman harkinnan ja Yhdysvalloista saamani konsultaation perusteella en mennyt ruutuun. - Tilanne oli mielipuolinen! Olin syliä vailla ja syli kaikkosi kaikella sillä mitä tein. Ajauduin tyhjiöön. - Töissä jaksoin jotenkin käydä ja kirjoitin tätä blogia ja koin muka jotakin transyhteisöllisyyttä mitä ei ollutkaan. Sen sijaan tulin maalitetuksi ja oli ilmeisen aitoja transsukupuolisia, jotka hyökkäilivät minua vastaan ja siksi tänäänkään blogiini ei pysty kommentoimaan. - Olin matkalla kohti psykoosia 2014. Siihen liittyi traumapommi ja traumafilmi ja uusi valaistuminen mutta myös totta kai se yksinäisyys mitä elin. - Jos rakkautta kaipasin niin tein kaikkeni, että olisin outo ja kummallisuus mitä ei pystyisi rakastamaan. - Siinä sitä olikin edunvalvontaa! Olin menettänyt sosiaalisen ympäristöni melkein kokonaan. Kun viime vuonna siis 2018 tajusin syrjäytyneeni työpaikalla, että olin töissä vaeltava aave, joka ei ollut enää osa yhteisöään, niin ryhdyin hakemaan täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle. Sain eläkkeeni. Tämä vuosi on ollut monin tavoin koettelua ja uuden roolin hakemista. - Sanoisin olevani ihanteellinen ihminen. Barrikadi-ihminen. Samoin kuin tuo ulkomailla barrikadille somessa noussut nuori nainen ja nyt kyllä pelkään hänen kestävyyttään. Rakkauden kaipuu on musertava taakka, jos sitä ilmenee. - Me kaikki olemme tavalla tai toisella meisyysihmisiä ja on kidutusta kun meisyys katoaa. - Minua on pelastanut luontainen taipumus rakastaa myös hiljaisuutta. Sitä tukee ortodoksinen uskoni ja sen luostaritraditio kirjallisine helmineen. - Jouduin jo kauan sitten - vuoden 1996 alkupuolella - käsittelemään äkillisen kuoleman kysymyksen aivokasvainepäilyn vuoksi mitä ei kuitenkaan todettu. Mutta ennen kuin sain tulokset oli tehtävä tilit selväksi elämän kanssa ja tämä tilinteko on sekin ihmeellisesti antanut jotenkin voimia tuleviin aikoihin ja aikaan juuri nyt.