Kuuluisassa teoksessaan Itsemurha sosiologian klassikko Emile Durkheim määrittelee erilaisia itsemurhia. Yksi niistä on altruistinen itsemurha. Poimin ED:n kirjasta muutaman sanan: "HÄNEN VELVOLLISUUTENSA", "UHRAUTUMINEN", "HOLHOUS" ja "MARTTYYRIKSI AIKOVA". - Blogissani suomenmielisenä ihmisenä pyrin tietenkin kaikin käytettävissä olevin voimin ehkäisemään sen, että Suomen kansakunta tekisi itsemurhan altruismillaan. - Holhoaako media suomenmielisiä kohti uhrautumista? Painaako meidän sosiaalisessamme jo uhrautumisen henki. Uhrautumista edellyttävä moraali? Onko meidän väistyttävä? Onko meidän jäljiteltävä pakkotoimintona jotain mikä edistää kansakunnan itsemurhaa? Saneleeko päivän politiikka meille velvollisuuksia, jotka vievät kansakunnan itsemurhaan? - Onko sosiaalisessamme sitä mikä vaatii yksilövälineitä itsemurhan tekemiseksi? - Itsemurha on teko, jonka tekijä itse tekee mutta jonka syy tai syyt voidaan antaa ulkopuolelta. Tuntuuko Suomen kansakunnasta yksilötuntoina liian pahalta, jos ei se tee itsemurhaa ratkaisuillaan? Onko moraalinen peli jo pelattu loppuun? Ehkä kansakunnan täytyy tehdä itsemurha jonkin elinvoimaisemman edessä.