Näen, että DID-ihmisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen, näiden tavoitteiden asetanta, perustuu itseymmärrykseen. Mikään sisäinen kovistelu ja kiivailu ei yksinkertaisesti auta. Täytyy tutkia sisäistä maisemaa ja yrittää ymmärtää sen poikkeuksellisuus verrattuna enemmistöön, jolla ei ole niin vaikeaa traumataustaa, että se olisi aiheuttanut DID-todellisuuden. On siten omanlaisestaan todellisuudesta kysymys.