Tänään sanoin kaupassa kassalla pari sanaa. Muutoin olen hieman hyräillyt. Olen kirjoittanut omaan blogiin ja Vesan blogiin. Liuskan romaanikäsikirjoitusta. - Olen miettinyt paljon. - Vaikka olen yksineläjä niin en elä suinkaan ihmisyyden kosketusta vailla. Yö on edessä enkä tiedä mitä se tuo tullessaan. Ehkä ja todennäköisesti etsintöjä tuubista. Ja oivallan ja ymmärrän. Mitä löydän se koskettaa ellei koskettaisi niin olisin jotenkin pöhlö. Tunteet kadottanut enkä niitä ole kadottanut. Ehkä olen tosiolevaiset lähi-ihmissuhteet kadottanut mutten tunteita. - Ihmisyys oikeastaan vyöryy. Voin ottaa käteen kirjan ja pidellä sitä ja lukea. Joku on jotakin yrittänyt ikuisiksi ajoiksi juuri noin kiteyttää. Laitan cdlevyn tai vinyylilevyn soimaan (vinyylilevysoittimeni on noin 1980-luvulta peräisin ja toimii hyvin, siinä on melko uusi neula, tilasin netistä). - Niin on että kaikkialta tulvivaa ihmisyyden vyöryä täytyy säädellä että kestäisi. Vetäytymisliikkeitä pitää joskus tehdä. Sulkea vastaanottaminen.