Kansanedustaja Petelius pyytää Ylen tekstitelevision mukaan anteeksi eräitä menneitä sketsejään. Minun täytyy sitten pyytää anteeksi että menneisyydessä ajattelemattomuudesta nauroin näille sketseille. En kylläkään koskaan pystynyt yhdistämään irtirepäistyjä sketsihahmoja todellisiin ihmisiin. Ajattelin, että sketsihahmot olivat sketsihahmoja. Todelliset ihmiset todellisia ja todellisten ihmisten satuttaminen on eri asia enkä ole todellisten ihmisten satuttaja. - Vuonna 1995 Seinäjoen kaupunginteatteri esitti suurella näyttämöllään näytelmäni Muurahaisten nimet (ohjaus Jarno Hiilloskorpi). Se oli tragikomedia. Muistan kun ennakkonäytöksessä ensimmäiset naurut tulivat. Se on järkyttävä kokemus kirjoittajalle! Sitä ei unohda koskaan! Ihmisiä ei voi pakottaa nauramaan! Demokratiassa ihmiset nauravat vapaasta tahdostaan kuten taputtavatkin! - Sittemmin minusta tuli helvetin kuilut ja tiedostamisen läpikäynyt mies itsensä pelleyttämisineen ja nykyisin elän lähes mykkänä. Kirjoitan kyllä. Arvelen, ettei Muurahaisten nimiä voitaisi esittää tänä päivänä missään vaan se sensuroitaisiin. Eikähän sitä missään esitetäkään. No, pitäisi kaivaa käsikirjoitus esiin ja lukea sitä. En enää muista tarkoin. - Menin tosiaan matkan varrella täydellisesti kölin ali. Uppeluksiin. - Silti minua itkun jälkeen pakkaa naurattaa. - Mietin, että näinköhän ikäukkona ryhtyisin huumorikirjailemaan. Mahdollisesti ihailemani Aapelin tyylin jäljissä. - Nyt ilmeisesti huumorin kanssa pitää olla tosi varovainen. - Arvelen, että sananvapauspuhe ennakoi huumorikirjallisuuden kuolemaa. - Saisi kyllä komedian yhteiskunnallisesta tilanteesta missä kukaan ei uskalla naurattaa eikä kukaan nauraa ja silti joku nauraisi vahingossa.