Kun vihdoin lopettaa pakoonjuoksun ja myöntää sen mitä on niin arvelen, että siitä kasvaa eräänlainen ylpeys ja ehkäpä ennenkokematon itsetunto. On häpeilemättä sitä mitä on. Voi kertoa muille mitä on ilman nöyristeleviä selityksiä. Vailla läähätystä. Tekee itsetunnollaan valikointeja. Johtopäätöksiä valaistuneemmin kuin aikaisemmin. Itsensä tunnustaminen sellaisena kuin on - se on valaistumista.