Jos ihminen sanoo olevansa kristitty niin silloin hän kertoo olevansa myös niin rohkea, että tohtii kohdata todellisuuden ilmiöitä. DID on erittäin haastava ilmiö kristillisestikin. Ihminen kysyy sieluntuskassa: "Pääsenkö MINÄ taivaaseen?" Ja kun DID-ihminen on sivupersoonien järjestelmä niin mitä hän kysyy: "Pääsemmekö ME taivaaseen?" Tai: "Meissä on mukana uskovaisia sivupersoonia, mutta kaikki eivät ole uskovaisia sivupersoonia." DID haastaa käsityksen ihmisestä. - Katson tuubista naista, joka aloittaa esityksen vallitsevan sivupersoonan varassa. Yhtäkkiä hän alkaa sumentua. Dissosioitua. Hän vaikuttaa vajoavan avuttomuuteen. Sitten tulee hetki kuin hän olisi TYHJÄ. Ja kun vaihto toiseen sivupersoonaan tapahtuu niin se valtaa olemuksen. On läsnä. Joku on paikalla. Tilanne ei ole enää häiritsevä DID-ihmiselle eikä ympäristölle. - Koko ajan täytyy muistaa, ettei kukaan pysty itselleen aiheuttamaan tahallaan DID-ihmisyyttä. Kukaan ei sitä tilaa eikä tahdo. Miten ja kuinka Raamattu on sanoma DID-ihmiselle?