DID siis dissosiatiivinen identeettihäiriö mihin kuuluu eriytyneitä persoonallisuuden osia mitä ennen sanottiin sivupersooniksi. - Tämä sivupersoona on hyvä sana. Tai persoona. - Nuo sivupersoonat ovat omalla tavallaan profiloituvia. - Kirjoitan täällä ilmiöstä DID, koska tahtoisin liittyä joukkoon, joka pyrkii edistämään DID-ihmisten toimintakykyä ja työkykyä. Edistäminen ei tapahdu ilman itseymmärrystä, on siten pyrittävä vaikuttamaan itseymmärrykseen. - DID-ihmisessä on aina sellainen eriytynyt persoonan osa mikä kantaa alkuperäistä traumaa. Se on historioitumattoman kärsimyksen kantaja. Näen, että tosiaankin on niin, ettei kärsimys koskaan historioidu. - Olisi ehkä syytä olla juoksematta pakoon tätä totuutta. Mitä enemmän juoksee pakoon sitä suuremmin kaventaa mahdollisuuksia elämän seikkailuun. - Kun tapahtuu MYÖNTÖ niin on helpompi hengittää. On armeliaampi ja sallivampi itselleen. - Kauhun lapsi nousee joskus pintaan päällimmäiseksi mutta ei aina. - Ajatellaan vaikka naista, jonka nimi on Tiina. Hän kamppailee kauhun lapsensa kanssa Seinäjoella. Sitten tulee rauhoittumisen jakso. - Tiina rohkaistuu miettimään, että hän lähtee junamatkalle Helsinkiin. Hän tahtoo kierrellä museoissa, muukin kiinnostaa. Hän lähtee matkalle. Sitten käy niin, että jokin Kansallismuseossa toimii triggerinä. Siellä Tiina on yksin Helsingissä Kansallismuseossa ja kauhun lapsen sivupersoona pyrkii pintaan. Tiina menee paniikkiin. Sitä lisää se, että hän luuli, ettei näin voisi tapahtua. - Nyt Tiinan kannattaisi ajatella siten, että kauhun lapsi kulkee kaiken aikaa mukana sisäisyydessä ja silti pääpersoona, Tiina, lähtee matkaan. Hänelle on jo lähtiessä selvä, että kaikenlaista matkan kulussa saattaa tapahtua. Sekin, että on keskusteltava kauhun lapsen kanssa, tunnettava sen tuntoja.