Näin kuusikymppisenä teen summauksia. - Ei enää kysele pelkästään mikä on osa vaan mikä oli osa. MInkälaiseksi elämä muotoutui. - Minä olin eksistentiaalisen vilun ja aavistelemisen ihminen. En ollut talonrakentajamies. - Elämä kului erilaisten pelkojen kanssa kamppaillessa. - Ammatillinen työrooli täytyi ylläpitää. Mutta uraan liittyviä kummempia kunnianhimoja ei ollut. En kaivannut isoksi pomoksi. - Kirjoittamiseen on ollut aina veto. - Jo varhaisesta alkaen olen ihmetellyt elämää. Miksi on elämä? Miksi on tietoisuus ja mitä tietoisuus on? Miksi on pahuutta? Miksi jotkut ihmiset niin mutkattomasti kotiutuvat elämään? Miksi joillakin on pesänrakennusvietti ja joiltakin se tuntuu puuttuvan? Miksi kaikki tarvitsevat eivät saa rakkautta elämässä? - Näihin kysymyksiin liittyy vilua. - Aavistella on mahdollista eri tasoilla. - On oman elämän aavisteluja ja planetaarisia aavisteluja.