Viimeisimmässäkin unessani toteutui käsikirjoitus, kaava MAAILMANLOPPU - TÄYDELLINEN EPÄTOIVO - TÄYDELLINEN HEITTÄYTYMINEN KRISTUKSEEN, RISTIN YLISTÄMINEN. Sitten herään. Joskus hyvin uupuneenakin, mutta kuin pyhyyden valtaamana. Nämä unet ovat kummallisia siksikin, että elän käytännössä niin maallista ja epäkristillistä elämää vaikka olenkin rakentanut pienen ikonikodin. Keljakodin kuten sitä nimitän. Tässä kodissani poden erityisesti kahta himoa. Toinen on kirjoittamisen himo. Parhaillaan kirjoitan romaania. Mikä siinä on vaikeata? No, kaikki se minkä Stephen King kirjassaan Kirjoittamisesta osoittaa vaikeaksi. Minulle ei ole suurempaa julkisuudenhimoa. - Tahdon nähdä mihin vievät ne näyt mitä hereillä ollessani näen ja ne näyt ovat kohahduttavia. Tietyt elämäntaipaleen jutut loksahtavat paikalleen ja ne sysäävät kirjoittamista liikkeelle. Samalla olen hermostunut näkyjen valtaavuudesta. Mutta siis kirjoittamisen taival on käynnissä. Toteutan kirjoittamisen himoa. Sille saan itse jotain. Toinen himoni on vaimon himo. Se on katkeraksi tekevä himo, koska olen eriskummallismies. Vanhakin jo. - Mutta uneni... ne kuitenkin jollain tavalla selittävät asetelmia... Olen täällä Vaasassa aina joskus ollut ortodoksisen kirkon ristisaatoissa ristinkantajana ja ajattelenkin - tiedänkin - että se on paranormaalia johdatusta. Siihen sisältyy lause: "Sinun pitää olla ristinkantaja."